Itse kunkin on haettava omaa tietään, koska jokaisella on omat, ainutlaatuiset edellytyksensä. Kukaan ei voi elää toisen puolesta. Toisten tekemistä virheistä voi kyllä oppia, mutta ei niistä ole oman elämän ohjeistamiseen. Mielenrauhaa ei voi siirtää toiselta toiselle. Jokainen voi kuitenkin oppia lukemaan karttaa tai kompassia tai kännykän navigaattoria. Jokainen voi oppia käsittelemään tekojensa seurauksia sekä elämänhallintaa kaaoksenkin keskellä.
Tässä piilee uskonpuhdistuksen ydin. Elämää tai uskoa ei voi siirtää asiantuntijoille. Uskoa eivät ylläpidä papit, vaan kaikki uskovat yhdessä. Kaikki me, jotka arjen ilojen ja surujen keskellä autamme ja ohjaamme toinen toistamme.
Me tahdomme hyvää, mutta toimimme väärin
Toinen keskeinen uskonpuhdistuksen teema on se, että ihmisen toiveet ja teot eivät käy yksiin. Lukemaan oppiminen on tärkeää, mutta se ei riitä. Pitää oppia ymmärtämään, miten asiat liittyvät toisiinsa. Kompassi on tarpeen ja sen lisäksi tarvitaan tukea ja apua karttoja valittaessa. Lutherin mukaan me kaikki voimme olla toisillemme pappeja ja ohjata toinen toistamme uskon ja elämän tiellä. Tämä ”yhteinen pappeus” on rohkea ja jopa uhkarohkea ajatus, mutta mikä olisi vaihtoehto? Pelkästään ammattilaisiin turvautuminen tai vain oman itsensä varaan jättäytyminen?
Pelkoon ei ole aihetta
Ei ole mitään syytä pelätä tuomitsevaa Jumalaa! Toki elämään tulee suhtautua vakavasti ja toki lippu on pidettävä korkealla, mutta mikään ei ole Jumalan anteeksiantavan rakkauden esteenä. Jumala haluaa meille hyvää, siihen voimme luottaa sekä yksilönä että yhteisönä. Yhteinen luottamus hyvään Jumalaan muuttaa maailmaa. Toivoa riittää silloinkin, kun kaikki näyttää synkältä. Voi aloittaa alusta, voi yrittää uudelleen. Oikeudenmukaisuuden ja rauhan tie on mahdollinen, esteistä huolimatta.
Cristina Grenholm
Teksti on lyhennelmä artikkelista Bara du kan finna din väg.