Luther oli opiskellut intensiivisesti. Valmistellessaan Wittenbergin yliopiston professorina luentosarjaa Psalmien kirjasta sekä Kirjeistä galatalaisille, roomalaisille ja heprealaisille hän paini kokonaisten Raamatun kirjojen sekä erinäisten Raamatun tekstien kanssa. Myllerryksen keskellä se tapahtui: Raamatun sanoma avautui hänelle uudella tavalla.
Lutherin oivalluksesta tavataan käyttää sanontaa reformatorinen löytö. Tapahtuman tarkka ajankohta ei ole tiedossa. Varmaa on kuitenkin, että sillä oli käänteentekevä vaikutus Lutherin elämään ja teologiaan. Teoksessaan Kristityn vapaudesta vuodelta 1520 Luther kiteyttää päätelmänsä.
Kaksinkertainen vapaus
Lutherin pääkohta kirjassa on, että usko Jeesukseen Kristukseen tuo kristitylle kaksinkertaisen vapauden. Ensimmäinen vapaus liittyy Lutherin reformatoriseen löytöön eli hänen ajatukseensa siitä, että ihminen vanhurskautuu ainoastaan uskon eli luottamuksen kautta, ei tekojen. Luther korostaa sitä, että kun ihminen kuulee evankeliumin, toisin sanoen iloisen ja vapauttavan viestin Jeesuksesta Kristuksesta, Jumala voi herättää hänessä armorikkaan luottamuksen, jonka seurauksena hän vapautuu synnistä, syyllisyydestä ja kuolemasta.
Parhaiten tämä selittyy sillä, että usko yhdistää Jeesuksen ja ihmisen yhdeksi persoonaksi. Jeesus siirtää itselleen ihmisen Jumalasta erottavat, kuolemaan johtavat ominaisuudet: pahuuden, synnin ja syyllisyyden. Ihminen puolestaan pääsee osalliseksi Kristuksen jumalallisista ominaisuuksista: vanhurskaudesta, kuolemattomuudesta ja rakkaudesta. Tätä siirtoa kutsutaan autuaaksi tai onnelliseksi vaihtokaupaksi. Vaihto merkitsee sitä, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisen synnin ja syyllisyyden ja ihminen saa ottaa vastaan uuden elämän, täynnä uusia mahdollisuuksia.
Kristuksena toinen toisillemme
Lutherin mukaan kristityn toinen vapaus liittyy siihen, että hän uskon kautta pääsee osalliseksi Kristuksen rakkaudesta. Kristuksen rakkaus herättää hänessä halun elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala haluaa, että rakastamme toisiamme. Usko vapauttaa kristityn rakastamaan lähimmäistään, olemaan Kristuksen kaltainen. Kristitty yrittää olla toisille avuksi, ei siksi, että Jumala näkisi ja palkitsisi hänet syntien anteeksi antamisella ja iankaikkisella elämällä, vaan siksi, että usko on hänet jo siirtänyt Jumalan kämmenelle. Se rakkaus, jonka kristitty saa Jumalalta on elinvoimaa, joka saa hänet toimimaan toisen parhaaksi.
Karin Johannesson
Teksti on lyhennelmä.