Papinpalkkavarat ovat lähtöisin vanhimmalta kristilliseltä ajalta noin tuhat vuotta sitten, kun ensimmäiset seurakunnat syntyivät. Seurakunnan muodostamiseksi tarvittiin varoja papin toimeentuloon. Siksi lahjoitettiin kirkolle maata ja metsää, joiden tuotosta pappi sai elantonsa.
Vasta 1910 muutettiin lakia niin, että papit saivat palkan rahassa. Siten pappiloista tuli pappien virka-asuntoja, kun taas seurakunta antoi maat ja metsät vuokralle. Nämä maat ja metsät muodostivat sen, mistä nykyisin käytetään nimitystä ”papinpalkkavarat”.
Kirkkojärjestys säätää, miten varoja tulee hallinnoida – tehokkaasti mahdollisimman suurella tuotolla ja ottaen huomioon luonnon ja kulttuuriympäristön hoidon. Tuotto menee takaisin kirkon toimintaan ja se jaetaan niin, että myös heikomman talouden omaavat seurakunnat saavat siitä osan. Siten ne saavat tukea perustehtävänsä täyttämiseen ja myös varoja kirkkorakennustensa kunnossapitovastuuseen.
Vuosikertomuksesta näet joka vuoden tuloksen ja kuinka tuotto on jaettu seurakuntien ja pastoraattien kesken.