Mistä hän tulee ja minne hän menee, sitä emme tiedä. Ehkä sairaalaan tapaamaan haavoittuneita tai toimittamaan karun joukkohautauksen.
Näitä järkyttäviä uutiskuvia Ukrainasta olemme saaneet nähdä jo kolmatta vuotta. Puolustussotaa käyvä kansa kamppailee kriisissä koko kansakunnan olemassaolosta.
Ukrainan sodan myötä moni suomalainen läpikäy uudestaan kipeitä muistoja viime sodista. Yhdessä kohdattiin vihollisen julma hyökkäys ja yhdessä säilytettiin myös tärkein: Suomen vapaus. Kriisi hallittiin.
Kriisi on suurten muutosten, ehkä kipeiden mene-tysten mutta myös uusien mahdollisuuksien risteys. Niin yksityinen ihminen kuin kokonainen kansakuntakin voi ajautua kriisiin. Ihmiskunta joutui suurimpaan kriisiinsä syntiinlankeemuksessa. Ihmisen kaikki tärkeät suhteet rikkoutuivat. Suhde Jumalaan meni poikki, ihmiset alkoivat syytellä toisiaan, ihminen itse meni rikki ja lopulta hänet ajettiin ulos paratiisista. Järjestys vaihtui kaaokseksi, vapaus syyllisyydeksi ja elämä kuolemaksi. Ihmisen suurin kriisi ja tragedia on se, että häneltä menee suhde Luojaansa poikki.
Kirkko toimii etulinjassa siellä, missä ihmisen hätä on suurinta. Se kohtaa kriisiin ajautuneet, pelokkaat, syylliset, sairaat, nälkäiset, toivottomat, arvottomat ja turvattomat. Olemme kaikki Kristuksen sotilaita, jotka ovat sitoneet jalkineikseen alttiuden julistaa rauhaa.
”Kunnia korkeuksien Jumalalle ja rauha maan päällä ihmisille, joita hän rakastaa.” (Luukas 2:14 UT2020 mukaan)
Jaakko Punta
YK-pataljoonan pappi Libanonissa Kuwaitin kriisin aikana 1990–1991