Tukholman Suomalaisen seurakunnan yläsalissa käy iloinen puheensorina. Tilkkutuvan tämänkertaiset osanottajat Marjatta Tenkanen, Leena Machakaire, Pia-Marit Lahtinen ja Marja-Liisa Manninen toteavat yksimielisesti, ettei ”näistä tapaamisista voi olla pois”. Myös Marjatta, joka kuvaa itseään tilkkutuvan ”freelanseriksi”, koska viettää paljon aikaa Suomessa, arvostaa tämän piirin toimintaa.
- On kiva jutella ja kuulla seurakunnan kuulumisia, hän sanoo.
- Jaamme täällä luovuutta, yhteiseloa. Keskustelemme ja vaihdamme keskenämme tietoja ja taitoja. Pidämme suomen kielemme virkeänä ja vireänä, Leena kuvaa.
- Niin ja jos on vain kerrankin pois, niin heti on jäänyt jostakin paitsi, Pia-Marit lisää.
Karjalanpiirakat myyntimenestys
Tukholman suomalaisen seurakunnan tilkkutupa järjestää myyjäiset kaksi kertaa vuodessa: joulun alla ja seurakunnan kevätjuhlissa. Käsitöiden lisäksi ryhmäläiset myös leipovat myyjäisiin. Myydyin artikkeli on karjalanpiirakka.
- Myimme kerran 150 piirakkaa vartissa! Leena nauraa. Mutta myös muilla leivonnaisilla on hyvä menekki.
- Kaikki mitä myydään, menee hyvään tarkoitukseen, mutta autettavia on paljon, Marja-Liisa muistuttaa.
Tänä vuonna myyjäiset pidetään 7. päivä joulukuuta ja myyntituotolla tuetaan Act Ruotsin kirkon joulukeräystä. Sen teemana on rauha ja viesti kuuluu: ”Valoa pimeyteen”. Tilkkutupalaiset ovat sotaveteraanien jälkeläisiä ja kasvaneet sotamuistojen varjossa.
Sota-ajan tietotaito
Äideiltä ja isoäideiltä on perimätieto kulkenut myös sota-ajan käsitöistä. Lakanoista tehtiin lumipukuja ja villalangasta kudottiin kiväärikintaita, jossa oli paikka peukalolle ja etusormelle. Pula-aikana otettiin käyttöön se mitä oli: aikuisten vaatteiden ehjistä paloista tehtiin lasten vaatteita, kodeissa viljeltiin pellavaa ja kasvatettiin lampaita.
- Kun kysyin 80-vuotiaalta äidiltäni, mitä hän ei haluaisi elää uudelleen, hän vastasi: ”Sota-aikaa.” Kaiken muun hän on kyennyt käsittelemään, Leena kertoo. Itse hän muistaa elämän kylmän sodan varjossa ja sen kun Berliinin muuri murtui. Kun levoton aika jäi taakse.
Toivo jää
Haastattelupäivän aamu-uutisten otsikot ja kuvat ovat kertoneet ohjushyökkäyksestä Israeliin ja Lähi-idän tilanteen kärjistymisestä entisestään.
- Nyt tuntuu siltä, kuin sota olisi kaiken aikaa läsnä eikä uutisia jaksa enää katsoa, sitä turtuu, Pia-Marit huokaa.
Kreikkalaisen mytologia kertoo Pandoran rasiasta. Se on Marjatan mielestä sopiva kielikuva kuvaamaan aikaa, jossa elämme. Rasia avattiin kiellosta huolimatta ja sieltä levisivät maailmaan kulkutaudit, sodat ja katastrofit.
- Kun rasia oli tyhjentynyt, sen pohjalle jäi vain toivo, Marjatta päättää.
Kristiina Ruuti
