Kyberhyökkäyksiä viranomaisten ja kirkkojen tietojärjestelmiin, valeuutisia ja ydinaseella uhkailua. Tätä 2020-luku tarjoaa meille. Suomi ja Ruotsi liittyivät sotilasliitto Natoon, kun itäinen naapuri hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022.

Koska jonkinasteinen kriisi on todennäköinen, miten siihen tulisi varautua – olipa se sitten luonnonmullistus, pandemia tai aseellinen yhteenotto. Ruotsissakin on alettu puhua sodan mahdollisuudesta, vaikka kansa haluaisikin elää rauhassa.

Oikeaa tietoa

Sotilaspappina Kosovossa ja Afganistanissa toiminut Kristina Lundberg tietää miten kriisit kohdataan.

– Kriisitilanteessa on tärkeätä tietää, mistä saa oikeaa tietoa, mihin medioihin voi luottaa. On osattava erottaa tosiasiat ja valheellinen raportointi. On tervettä pelkoa olla varuillaan, mutta ei pidä pelätä perättömiä asioita, nykyisin Ruotsin kirkon pappina Karlskogassa toimiva Kristina Lundberg sanoo.

Käytännön valmius

Lundberg huomauttaa perusasioiden tärkeydestä, jotta arjen asiat toimisivat kriisin puhjetessa. Taskulamppu, tulitikkuja, kynttilöitä, ensiapulaukku sekä vettä ja ruokaa pariksi viikoksi on hyvä peruspaketti.
– Sotilaskaan ei ole täysin taistelukykyinen, jos hänellä ei ole puhtaita alushousuja ja sukkia, hän huomauttaa.

Ruotsi ei ole joutunut sotimaan yli kahteensataan vuoteen. On panostettu aseistariisuntaan ja yleinen asevelvollisuus lakkautettiin kylmän sodan jälkeen. Siksi Nato-jäsenyys on ollut monille ruotsalaisille šokki. Nyt Ruotsi panostaa jälleen puolustusvoimiin ja lisää asevelvollisten määrää.

– Suomessa tilanne on toinen. Siellä on suuret varmuusvarastot, koska se on elänyt kauan lähellä aggressiivista maata. Ruotsissa olemme eläneet turvallisissa oloissa, emmekä halua puhua kriiseistä. Tässä on suuri ero, Kristina Lundberg toteaa.

Kirkon tärkeä rooli

On tietenkin hyvä, että rauha on kestänyt kauan, mutta Lundbergin mukaan on tärkeätä varustautua myös siksi, että voi auttaa muita. Henkinen ja hengellinen varustautuminen on ensisijaisen tärkeää.

– Erityisesti kriisitilanteissa kirkon olemassaolo on kaikkein perustelluinta. Kokemukseni pappina vahvistaa tämän. Ihmisten mielestä on tärkeää saada käydä kirkossa sytyttämässä kynttilä, kokea rauha ja hiljaisuus, kokea muuttumattomuus.

– Kun yhteiskunta ympärillä muuttuu hurjaa vauhtia, kirkon on seistävä vakaana. Itse osallistun jumalanpalveluksiin ja kristillisestä uskostani saan voimaa. En tiedä miten jaksaisin ilman uskoani, Lundberg pohtii. 

Tutkimusten mukaan ruotsalaiset tankkaavat henkistä voimaa luonnosta. Pohjolan asukkaille onkin tärkeää saada viettää aikaa metsässä ja veden äärellä. Siellä voi löytää rauhan ja kokea myös Jumalan läsnäolon. Tämä siis on totta maallistuneessa Ruotsissa, jolla on kuitenkin pitkä kristillinen perinne.

Turva Jumalassa

Ulkomaan komennuksillaan Lundberg on huomannut, että pappi ja kirkko ovat tärkeämpiä siellä oleville ruotsalaisille kuin kotona Ruotsissa.

– Olen huomannut, kuinka tärkeä papista tulee, koska hän edustaa jotakin turvallista ja muuttumatonta. Ihmiset tietävät mitä kirkosta saa, kun ympäröivä yhteiskunta on epävarma ja ollaan kaukana kotoa, hän sanoo.

Papin tehtävänä on kannustaa ihmisiä, jotta heidän toivonsa säilyisi toivottomissakin tilanteissa. Ne joilla on toivo, selviävät parhaiten kriiseistä.

– Tulevaisuus ei aina näytä kovin toiveikkaalta, mutta meidän toivomme on Jumalassa, joka on kanssamme ja osoittaa huolenpitoa.

Ja yksi asia vielä.

– Kriisin sattuessa meidän on autettava toisiamme. Yksin emme ole vahvoja. Kukaan ei Ruotsissakaan ole omavarainen, Kristina Lundberg painottaa.

Kaj Aalto