Sámi osku ja vuoiŋŋalašvuohta lea áiggiid čađa leamaš dulbmojuvvon, ja Ruoŧa girku lea dan atnán báhkinlaš vearreoskun, neavrri bálva leapmin ja lea oaivvildan ahte dat ii soaba risttalaš oskui.
Sámi osku ja vuoiŋŋalašvuohta lea oassin min ja eallindilálašvuođas mii nannosit čatnasa árbevirolaš eanan- ja luondduriggodagaid geavaheapmái Sámis.
Eatnamat ja luondu lea min ruoktu ja dat leat hábmen ja bisuhan min identitehta, min muittuid, min kultuvrra, min bassi báikkiid, vuoiŋŋalašvuođa, min ealáhusaid ja min giela – jahkeduháhiid čađa.
Min vuohki eallit dáin eatnamiin ja luonddus mearkkaša ahte mii eallit vuoiŋŋalašvuođas.
Min vuoiŋŋalaš vierru lea ahte rohkos ja sivdnideapmi gullá min árgabeaivái, ja mii bidjat iežamet beaivválaš bargguid Ipmila olggiid nala.
Rohkos muit tuha min ahte Ipmil lea mielde visot min bargguin, ja ahte Ipmilis lea ovddasmoraš midjiide, ja mis lea ovddasvástádus hálddašit eatna miiddámet/ruovttumet boahttevaš bulvii.
Midjiide lea rohkos ja sivdnideapmi álo čadnon buriid daguide ja giitevašvuhtii, ja mii leat oassin Ipmila sivdnádusas. Sámi osku ja vuoiŋŋalašvuohta lea oassin risttalaš oskkus – jus Ruoŧa girku lea válmmas dan dohkkehit.