Suomeksi

Hiippakunnan ruotsinsuomalaisella työllä on pitkät perinteet. Ne juontavat juurensa toisen maailmansodan aikana alkaneeseen ja myöhemmin sen jälkeiseen Suomesta hiippakunnan rannikkoseudun teollisuusalueille suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen. Tänä päivänä ruotsinsuomalaisia asuu runsaasti Sundsvallissa, Kramforsissa ja Örnsködsvikissä. Hiippakunta keskittää ruotsinsuomalaisen toimintansa juuri näille alueille.

Sekä kieltä että kulttuuria

Hiippakunnan ja sen seurakuntien vähemmistökielisen toiminnan perustana ei ole ainoastaan kieli vaan myös kulttuuri. Suomalaistaustaisista nuorista monet eivät osaa suomea. He haluavat kuitenkin oppia suomenkieltä vahvistaakseen identiteettiään ja kyetäkseen pitämään yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiinsa. Suomen kielen ja oman kulttuuritaustan tunteminen nousee yhä keskeisemmäksi. Kirkko painottaa sitä, että jokaiselle on tärkeää tulla nähdyksi, kokea olevansa osallinen, tuntea olevansa mukana vaikuttamassa ja näin rikastuttamassa kokonaisuutta. Äidinkielen merkitys kasvaa ikääntyessä ja muistin heiketessä se on lopulta ainoa jäljellä oleva kieli. Seurakunnille tämä merkitsee kasvavaa suomenkielisen diakonian tarvetta.

Jumalanpalvelukset ja kuorot

Seurakuntien ruotsinsuomalainen toiminta - yhteistyössä naapuriseurakuntien tai hiippakunnan kanssa – koostuu ensisijaisesti  suomen- tai kaksikielisistä jumalanpalveluksista sekä kirkollisista toimituksista. Lisäksi monissa seurakunnissa järjestetään raamattupiirejä, kuorotoimintaa, erilaisia juhlia ja ”Kauneimmat joululaulut”- tilaisuuksia. Seurakunnat pyrkivät tarjoamaan myös sielunhoidollista apua. Seurakuntien ja erilaisten suomenkielisten yhdistysten yhteistyötä tulee vahvistaa eri tavoi.
Ruotsinsuomalainen toiminta kaipaa kipeästi vapaaehtoisia työntekijöitä, sekä palvelevassa puhelimessa että lähimmäispalvelussa.