Kvällssolen lyser igenom molnen.
Foto: Gustaf Hellsing /Ikon

Aamu sarastaa

Nyhet Publicerad Ändrad

Katson auringonlaskua. Tänään on ollut kaunis päivä. Taivas on sininen. Auringon vaaleankeltainen kimallus tekee maassa olevan lumen valkoiseksi.

Päivän päättyessä värit ovat kuin ruotsinsuomalaisten lipusta. Vuosi sitten katosi valkoinen. Sota alkoi meidän päivänämme 24. helmikuuta. Näimme mustia otsikoita. Jäljellä jäivät kuitenkin keltainen ja sininen muistutuksena vapaudesta ja vahvasta identiteetistä. Me ruotsinsuomalaiset Ruotsin kirkossa tarvitsemme värejämme, taivaansinistä ristiä, jota ympäröivät auringon keltainen loiste ja valkoiset pellot. Ne kertovat identiteetistämme ja yhteenkuuluvuudesta, mutta myös vapaudesta, jonka Jeesus on saavuttanut meille voittamalla pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman. 24. helmikuuta on merkkipäivä. Perinteet ja yhteys toisiin ihmisiin ovat silloin huomiomme kohteina. Ja päivä muuttuu yöksi. Auringonlaskun jälkeen sarastaa uusi päivä. 
”Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu. (1. Mooseksen kirja 1:12–13) 

Jonatan Edlund