Pihalla on lumen peittämä omenapuu, jossa on myöhään kypsyviä punaisia talviomenia. Pihalla on myös lumen alle jäänyt pihlaja, jonka marjat loistavat kuin kirkkaat valonheittimet valkeuden läpi.
Nämä kuvat ovat kauniita, mutta myös toiveikkaita. Valkean, kylmän ja elottoman peitteen alla on elämää. Lumen tullessa jotkut puut eivät edes pudota lehtiään, vaan ne roikkuvat oksissa kuin voileivät, joissa on ihan liikaa valkeaa voita päällä.
”Hän esitti heille myös vertauksen: ”Katsokaa viikunapuuta – tai mitä puuta tahansa. Kun näette lehtien puhkeavan, tiedätte itsekin, että kohta on sadonkorjuun aika. Samoin te tiedätte näistä tapahtumista, että Jumalan valtakunta on lähellä.” (Luuk 21:29-31 UT2020 mukaan)
Valkean, kylmän ja elottoman peitteen alla on elämää.
Joulun ja adventin aika kertovat uudesta ajasta. Syntyy lapsi, kuningas, ja uusi aikakausi alkaa. Joulun väri voisi yhtä hyvin olla vaaleanvihreä, niin kuin kevään ensimmäiset silmut lehtipuissa. Ne puhkeavat hentoina ja kertovat toivosta.
Jeesus on uusi toivo. Tarvitsemme muistutusta siitä vuodesta toiseen. Joulu on kuin ensimmäinen pääsiäinen, joka kertoo uudesta, kuoleman voittamisesta. Jeesus jatkaa vertaustaan: ”Minä vakuutan teille, että kaikki tapahtuu ennen kuin tämä sukupolvi katoaa. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa koskaan.” (Luuk 21:32-33 UT2020 mukaan)
Joulun väri on punainen. Ehkä sen pitäisi olla juuri puhjenneen lehden vihreä muistutuksena vastasyntyneestä Jeesus-lapsesta. Myöhemmin Jeesus kasvaa aikuiseksi, lähtee maailmalle ja julistaa toivoa. Tulee pääsiäinen, auringon säteet paistavat tyhjään hautaan ja kaikesta tulee keltaista ja toivorikasta. Jälleen.
Jonatan Edlund