Tapaamme kahvilassa, jonne Anneli on tullut jo hyvissä ajoin. Hän kertoo kokemastaan rauhallisena
ja tyynenä.
- Joka toinen päivä lepäsin, joka toinen päivä tein pesänjakoon ja vakuutuksiin liittyviä paperitöitä, kuvaa elämäänsä vähän yli 30-vuotiaana.
Silloin alkoi oma surutyö
Kuolemantapausta seurasivat raskaat vuodet. Suhteet miehen lapsiin ja lähisukuun olivat onneksi hyvät. Vaikeimmaksi osoittautui töihin paluu.
- Silloin vasta alkoi oma surutyöni. Olin siihen saakka hoitanut yhteistä lastamme ja mieheni aikuistuvia nuoria.
Anneli masentui ja joutui hakemaan ammattiapua. Myös Suomen kirkon Palvelevaan puhelimeen hän soitti usein.
- Se auttoi yksinäisissä viikonlopuissa. Sain puhua ja puhua. Purkaa viikonaikaiset ongelmat sanoiksi. Sillä tavoin ne selkenivät itsellekin.
Elämäntilanne salassa
Vuodet kuluivat. Anneli päätti muuttaa bonuslapsensa perässä Ruotsiin.Täällä hän tapasi uuden kumppanin ja he menivät naimisiin. Suhde osoittautui muuksi, kuin hän oli kuvitellut. Mies oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Paremman ja vakaamman elämän toivossa he muuttivat kaupungista maalle.
- Sitä kesti kaksi viikkoa. Olin voimaton ja ahdistunut, Anneli huokaa.Liitto kesti seitsemän vuotta. Lopulta Anneli muutti lapsensa kanssa yhteisestä kodista salaa.
- Henkinen väkivalta ja ainainen pelko siitä, että mies ratkeaa aineisiin, oli pahinta, Anneli sanoo.
Anneli toteaa näin jälkikäteen:
- Olisinpa silloin tiennyt Ruotsin kirkon palvelevasta puhelimesta! Kenties olisin saanut apua ja
kypsynyt eropäätökseen aikaisemmin. Ystäviltään ja sukulaisiltaan hän piti elämäntilanteensa salassa.
- Suojelin heitä, vaikka olisin tarvinnut tukea ratkaisunteossa.
Eroa seurasi yksinhuoltajuus ja sairausloma. Ex-mies kuoli pian avioeron astuttua voimaan. Annelille jäi perinnöksi miehen häneen nimiinsä tekemät velat, joista hän ei ilman velkasaneerausta selvinnyt. Taloudellisesti heille tuli hyvin tiukkaa.
Anneli löysi seurakuntayhteyden Ruotsin kirkossa
Näissä elämänvaiheissa Anneli löysi seurakuntayhteyden ja sai tietää Ruotsin kirkon Palvelevasta puhelimesta. Ongelmat teini-ikäisen kanssa kasvoivat.
- Soitin puhelimeen usein. Oli hyvä saada puhua toisen aikuisen kanssa. Sain selittää elämäntilannettani ja sanoa, että olen voimaton, Anneli kertoo.
Hänelle merkitsi paljon se, että sai puida elämäänsä ja ajatuksiaan suomen kielellä.
- Voin sanoa ruotsiksi ”Jag mår dåligt” mutta muita sanoja ei löydy samalla tavalla kuin suomeksi. Olen käynyt ruotsiksi terapiassa, mutta ei se ole sama, Anneli sanoo.
Elämä murrosikäisen lapsen kanssa kärjistyi lopulta niin, että tarvittiin ammattiapua.
Anneli kertoo tunteneensa syyllisyyttä huonosta avioliitosta, mitä hän sai purkaa puhelinkeskusteluissa.
- Ne olivat helpotuksen lähde, hän sanoo.
Lopulta nuori sai neurologisen diagnoosin ja oikeaa apua. Elämä selkeytyi kaikille.
Annelin terveys on pettänyt, mutta eivät ystävät. Hänellä on hyviä ja läheisiä ihmissuhteita, miesystävä ja lämpimät välit lapsiin ja lapsenlapsiin. Mielekkyyttä elämään tuo myös seurakunnan vapaaehtoistyö.
- Haluan antaa takaisin siitä, mitä itse olen saanut.