Teolookinen syvenys
Kaste oon lahja Jumalalta
Kaikin oon saahnee elämän Jumalalta. Jumalalla oon huoli, joka ihmisestä ja koko luomakunnasta. Kaste oon kans lahja Jumalalta: Kaste vakkuuttaa, ette Jumalan huoli koskee justhiin sitä joka kastethaan. Siksi met sanoma kovin ja selvästi sen nimen joka kastethaan. Jesaja 43:1-2:
- ”Älä pölkää, mie olen vaphauttannu sinun, mie olen antanu sulle nimen, sie olet minun. Ko sie menet läpi vetten mie olen sinun kans.”
Kaste oon yksinkertanen tehtävä, joka koskee koko elämää kaikessa timensuunissa. Elämä sisältää myötä- ja vastonkäymistä. Joka oon kastettu saattaa luottaa, ette koko elämä oon ympäröity Jumalan rakhauella. Se oon luppaus joka annethaan kastheessa. Siksi kaste oon jotaki mihinkä saattaa tulla takasi ja pysyä siinä.
Kirkko kastaa Jeesuksen käskystä
Met kastama koska Jeesus oon antanu kirkole tehtäväksi, ette kastaa. Met olema kans saahneet luppauksen, ette Jumala oon meän kans joka päivä, eikä koskhaan jätä meitä. Matteusevankeeljummi 28:19:
- ”Mulle oon annettu kaikki valta taihvaassa ja maan päälä. Menkää siis ulos ja tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi: kastakaa net Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimheen ja opettakaa niitä pithään kaikki mitä mie olen teile määräny. Ja mie olen teän kans joka päivä lophuun saakka.”
Sie saatat tulla kastetuksi missä iässä vain
Sinun kastethaan vain kerran, koska kaste kestää koko elämänaijan. Se joka ei ole kastettu lapsena saattaa tulla kastetuksi nuorena eli täytenä. Moni nuori kastethaan rippilukuaikana. Siihen oon monta syytä, ette tulla kastetuksi myöhemin elämässä. Piiain se ei ole tullu aikhaiseksi ennemin, piiain joku oon justhiin huomanu kristilisen uskon.
Ruottin kirkossa enin osa kastethaan pienenä lapsena. Saa lapsia oon suurta. Joka vasta oon saanu lapsia saattaa tuntea iloa, rakhautta ja vastuuta, mutta piian kans huolta. Milläs lapsi saapi parhaat maholisuuet? Milläs se saapii oppia mitä se tarttee elämässä? Kunkas mie saatan auttaa ja suojata minun lasta?
Kaste oon maholisuus sanoa lapsele tervetuloa elähmään. Se oon juhla missä ilo, toive ja huoli mahtuva yhtä aikaa.
Kastekynttilä ei koskhaan sammu
Ko vanhiin ottaa vasthaan kastekynttilän, joka oon sytytetty pienen lapsen kastiaisessa, Jeesuksen sanat kääntyvä vastakastetulle, Johaneksen evankeeljumi 8:12:
- ”Mie olen mailman valo. Joka minua seuraa ei tartte vaeltaa pimeässä, sillä oon elämän valo.”
Joka kastethaan nuorena eli täytenä ottaa itte vasthaan kynttilän. Moni sytyttää sen kastepäivänä, mutta sen saattaa kans ottaa esile ko elämä oon raskasta, eli sytyttää ko kiittää elämästä. Se oon valo mikä ei koskhaan sammu, se johtaa, antaa elämäniloa, voimaa ja toivetta.
Met kuolema ja nousema ylös Kristuksessa
Eläminen oon elämänvoimaa ja iloa, kykyä ihmetellä ja tehä hyviä asioita. Mutta elämä oon kans, ette häätyä kokea semmosta mikä viepi voimaa ja iloa meiltä. Semmosta mikä tekkee, ette met menetämmä toivoa ja rohkheutta, eli mikä tekkee, ette met emmä aina ole meän paras itte. Kaikki mikä rasittaa elämää oon Raamatun näkökulmasta eri muotoja kuolemasta.
Kristityt uskova, ette Jeesus oon kumpiki Jumala ja ihminen. Tullaksheen ihminen (se mikä kuttuthaan inkarnasuuni) Jumala jakkaa ihmisten elämänehtoja. Ei mikhään jää ulkopuolele. Ko Jeesus kuolee se merkittee, ette Jumala ei ole vieras milheen ihmisten elämässä.
Ette Jeesus nousee ylös tarkottaa, ette elämä oon lujempi ko kuolema, ette usko ylösnousemisheen ei ole sama ko, ette aina olla optimistinen. Päin vaston se merkittee, ette luottaa Jumahlaaan, joka luppaa kantaa läpi eri muotoja kuolemasta elämässä, uutheen elähmään. Mikä luppaa uutta voimaa ja uutta rohkheutta. Siksi kirkko joskus sannoo, ette kaste oon, ette kuola ja nousta ylös Kristuksen kans.
Joskus kirkko puhhuu, ette ”ellää kastheessa” eli kastheesta niinku elämäntulkintaa. Kaste oon apu muistaa, ette Jumala oon luvanu olla myötä joka päivä – niitä toivottomia, niitä toiverikhaita ja kaikkia päiviä siinä välissä.
Kaste oon yhtheinen kaikile kristityile
Kastheessa ei mainita uskontokuntaa, missä kaste tapahtuu. Kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä kaikissa kristilisissä kirkoissa. Se joka kastethaan kuuluu mailmanlaahjaan kirkhoon. Samala se, joka kastethaan kirkonmenoissa Ruottin kirkkojärjestyksen jälkhiin, tullee Jäsen justhiins Ruottin kirkossa ja siinä seurakunnassa missä se assuu.
Kaste ja opetus kuuluva yhtheen
Jeesus sano, ette meän häätyy kastaa ja opettaa. Kaste ja opetus kuuluva yhtheen, ette pienet lapset kastethaan merkittee, ette ei kaste ole tietotesti, mikä palkithaan kastheela. Mutta ko met opima enämpi mitä kristilinen usko merkittee, niin kastekki saapi syvemän merkityksen.
Kristilinen usko oon suhe Jumalan kans, joka antaa kokemuksia ja ymmärystä, mikä johtaa toiminthaan ja antaa yhtheyen toishiin ihmishiin histooriassa ja nykyaikana. Kasuta uskossa oon yhtheinen tehtävä kaikile kristityile. Se tapahtuu koko elämänaijan. Kastettuina met olema osana tulkkausperintheestä, pitkä ketju tekstinlukemista, miettimistä ja havantoja tehty monelta ihmiseltä.
Met otama vasthaan kirkon perintheen ja met annama meän tukea siihen. Siksi se oon tärkeä, ette seurakunta antaa tillaa tialookile, missä kaikin saava antaa heän ymmäryksen uskosta ja kokemuksen siittä, kunka Jumala kantaa ja antaa voimaa.
Met olema kirkko yhessä
Kastheen kautta sie tulet osa kirkosta. Kirkko kuvathaan Kristuksen ruuhmiiksi– se koostuu monesta osasta, mutta oon siltikki kokohnaisuus. Roomalaiskirje 12:4-8:
- ”Niinku meilä oon yks ainua ruumis mutta monta jäsentä, jolla kaikila oon eri tehtävät, niin met olema, vaikka monta, yks ainua ruumis Kristuksessa, mutta erikseen met olema jäseniä toisten hyväksi. Meilä oon eri lahjoja siittä armosta, minkä met olema saahneet: profeettinen lahja meän uskon jälkhiin, palvelian lahja sillä, joka palvelee, opettamisen lahja sillä joka opettaa, lohuttajan lahja sillä joka lohuttaa ja neuoo, lahja, ette runssaasti jakkaa, olla ahkera johtaja ja ilosesti syämellä näyttää laupeutta.”
Ette kristityt oon yks ainua ruumis oon voimakas sana yhtheyelle. Olla kastettu oon, ette kuulua samhaan ruuhmiisheen niinku moni muu. Emmä met ole valihnee toisia, mutta Jeesus oon antanu meile käskyn, ette rakastaa niitäki joittenkans met emmä ole valihnee kuulua yhtheen, ja niittenki kans, mistä met emmä tykkää.
Tämä erottaa yhtheyen kirkossa monesta, enniimistä, yhtheyksistä eli järjestyksistä. Se oon iteaali, mikä oon hankala saavuttaa. Mutta se oon iteaali mistä met emmä saata koskhaan jättää huomihoon ottamatta, eli heittää pyrkimästa siihen. Rajanylittävinnä yhtheyksinnä, kirkoila oon tärkeä apu samhällile, mikä kans häätyy olla rajanylittävä yhtheys huolimatta kaikesta mikä erottaa meitä.
Yhtheys missä ellää
Kaste antaa armoa ja tehtäviä. Jumalan armo oon se kyky mikä Jumalalla oon, ette muuttaa mitä ei käy mutta – esimerkiksi sytyttää valon pimehään, auasta mikä oon lukitettu, nostaa syylisyyen meän painetuilta hartioilta. Armo ei ole mikhään tavalinen vakkuutus, mikä luppaa vahinkonkorvausta. Se oon varmistus, ette Jumala ei anna ylös kethään meistä. Siksi kaste oon kans jotaki mihinkä sie aina saatat kääntyä ja noutaa voimaa, jotaki missä ellää joka päivä. Kaste saattaa saa esile parhaan puolen sinussa ja se kestää ko sie olet pahoimillaan.
Se selitethään, ette Martin Luther kirjotti ”Mie olen kastettu” ko se oli lohuton. Jos kaste merkittee meile jotaki niin se häätyy jollaki laila olla osa meän toelisuuesta. Piiain sie sait kaulaviljan ko sinut kastethiin, jonka sie saatat panna pääle joskus? Ja ko sie olet myötä jumalanpalveluksessa sulle muistuu kaste eri mallila, varsinki ko sinut kuttuthaan ehtooliselle. Kaste tekkee, ette met kuuluma Kristukselle ja elämälle yhessä hänen kans. Ehtoolinen pysyttää meät siinä yhteyessä ja varmistaa sen joka kerta ko met otama sen vasthaan.
Yhtheys mistä lähteä
Kastettuina met kuuluma kirkhoon, mutta met emmä saata pysyä kirkon seinitten sisälä. Kaste oon kans ”lähätys”. Se merkittee, ette meät lähätethään ulos tekheen hyvvää mailmassa ja meän lähimäisile. Kaikkiin kastettuin innostus tarvithaan. Se koskee kaikkia henkilöitä joita met kohtaama. Kastettuina met hääymä meän eri maholisuuksila ottaa ossaa rakentamisessa hyvvää samhälliä. Koko mailma oon Jumalan mailma.
Selitykset oon kans meistä
Kaste kertoo meän elämästä, semmosesta mitä met kaikin tunnema. Siinä oon kiitolisuus ja ilo, ette olla olemassa, siinä oon syylisyyentunne ja paino mistä met halvama päästä, siinä oon kaipo ja kysymyksiä. Kaikki panhaan Jumalan sylhiin. Jeesuksessa met näemä sen Jumalan, joka ottaa vasthaan meät kastheessa. Usko käsittellee suhtheita ja kristilisheen uskhoon mahtuu erityinen suhe Jeesuksheen.
Selitykset hänestä saattava aueta ja tuntua henkilökohtaselle kohtaamiselle. Kristilinen seurakunta ei aivan kuule hänestä, se oon myötä selityksessä. Mitä se sano ja teki ei viittaa aivan Raamatun ihmishiin, mutta meihin kans. Siksi se oon tärkeä, ette met puhuma tekstistä yhessä. Mitäs net sanova meile? Saattavakos net antaa neuoa ja lohtua? Milläs mallin net haastava meitä?
Kastheen tarkotus
Kastheen tarkotuksen saattaa sanoa monela mallin. Eri aijoila oon ollu eri fuukkys. Martin Luther kirjottaa katkismuksessa, ette synnit oon antheeksiannettu, kuolema oon voitettu, saatana oon voitettu ja autuus oon annettu. Nykyhään met ussein kuvvaama elämän ja kastheen tramatiikin eri sanoila; tarkotus joka vastustaa turhaata, yhtheenkuuluvaisuus mikä annethaan lahjana eikä perustu saavutuksheen, rakhaus joka voittaa kaiken mikä vastustaa sitä, luottamus joka kestää elämässä ja kuoleman eessä.
Siunaus – elämän palveleva virta
Kastheen siunaus muistuttaa meitä, ette met olema nähty ja rakastettu. Jumalan kasuvet oon käänetty meihin. Se jällaa kans ko met jou’uma yhtheyen ulkopuolele ja ko meilä oon hankala kattoa meitä itteä silhmiin. Meilä oon tehtävä lähättää siunauksen etheenpäin. Se ei leppää, se oon virta, joka palvelee elämää.
