Tiedämme, että meidän pitäisi olla läsnä. Vaikka puhelinnumero on esillä, epäröimme yhteydenottoa. Pitäisikö minun soittaa? Mitä jos alan itkeä? Mitä jos ystäväni alkaa itkeä? Mitä jos hän haluaa olla vain omissa oloissaan? Mitä jos syntyy kiusallinen hiljaisuus? Mitä jos emme kerta kaikkiaan pysty puhumaan?
Ota yhteyttä – soita
Kun ihmistä kohtaa suru, ystävät kaikkoavat. Niin tapahtuu aivan liian usein. Ehkä siksi, että tapahtunut herättää monia kysymyksiä. Tai luultavasti siksi, ettemme osaa toimia sosiaalisessa tilanteessa, johon kuuluu sureva ystävä.
Siksi yhteyden ottaminen ystävääsi vaikka puhelinsoitolla, on parasta mitä voit tehdä. Ystäväsi vastaa, jos jaksaa. Hän voi itse sanoa, jos ei halua puhua. Kiusallinen hiljaisuuskaan ei kaada koko maailmaa. Ystäväsi elämässä on tapahtunut varmaan pahempiakin asioita.
Ensimmäinen neuvo: Ottamalla yhteyttä ystävääsi, osoitat että olet valmis auttamaan ja tukemaan.
Suru haluaa puhua – kaikesta mahdollisesta
Suru tuo mukanaan uusia, kauheita asioita, joita joudutaan työstämään ja käsittelemään. Tämä voi pelottaa ystäviä. Moni ehkä epäilee kykyjään. Jaksanko puhua tästä asiasta? Selviänkö siitä? Otanko asian puheeksi vai odotanko ystäväni aloitetta? Vai vältänkö puheenaihetta kokonaan? Mitä jos sanonkin jotakin tyhmää?
Kukaan ei odota, että hallitset tilanteen kuin ammattipsykologi. Ole vain oma itsesi. Ei ole ollenkaan varmaa, että ystäväsi haluaa puhua surustaan. Kysy häneltä. Hän saa puhua, jos haluaa. Silloin sinun tärkein tehtäväsi on kuunnella. Loistavat repliikit voivat odottaa.
Jos ystäväsi ei halua puhua surustaan, vaihda puheenaihetta
Tuntuu ehkä kummalliselta puhua arkipäiväisistä asioista, kuten auton kunnosta tai siitä, mitä työpaikalla tapahtuu. Mutta se voi olla juuri se, mitä ystäväsi tarvitsee saadakseen hetken tauon raskaista ajatuksistaan. Olet jälleen tukena ja valmiina puhumaan kipeistä ja vähemmän kipeistä asioista.
Ystäväsi voi olla täysin ajatustensa ja tunteidensa vankina. Silloin puheesi jää ehkä vain kevyeksi taustahälinäksi. Mutta jopa taustahälinä voi olla siunaus. Hälinän keskeltä voi yhtäkkiä erottaa äänen, joka sanoo jotakin mihin tarttua.
Toinen neuvo: Älä pelkää mihin keskustelu voi sinut johdattaa. Tulet kyllä selviämään tästä, koska olet ystävä.
Suru tarvitsee taukoja
Surun myötä hyvin moni asia muuttuu. Värit näyttävät erilaisilta, äänet kuulostavat voimakkaammilta, unen laatu muuttuu. Se mikä ennen oli arkipäiväistä ja yksinkertaista tuntuu nyt erilaiselta. Yksinkertaiset asiat voivat muuttua vaikeiksi ja arjen pienet nautinnot tuntua hyvin kaukaisilta.
Ystävänä voit tarjota surevalle muutaman tunnin arkipäivää. Käyttekö yhdessä elokuvissa tai lenkillä? Soita ja pyydä hänet mukaan. Jos hän ei jaksa lähteä, hän kyllä sanoo sen. Jos hän jaksaa, hän pitää hetken tauon surutyöstä ja tekee jotakin tavallista. Se on kallisarvoinen lahja ystävälle.
Kolmas neuvo: Tarjoa ystävällesi arkipäivän kokemuksia, silloin kun hänelle sopii.
Suru vie aloitekyvyn
Ystäväsi elää surunmaassa, josta on erittäin vaikeaa kommunikoida ulkomaailmaan. Moni sureva ihminen sanoo samaa: aloitekyky häviää.
Siksi ei ole sopivaa sanoa ”ota yhteyttä, ehkä voin auttaa sinua”, koska sitä ystäväsi ei jaksa tehdä. Valmistaudu siihen, että otat yhteyttä ja myös siihen, että ystäväsi ei jaksa tai halua. Se ei haittaa, se on hänen oikeutensa sillä hetkellä. Sinun tehtäväsi on jatkaa yhteydenpitoa ja soittaa uudelleen.
Neljäs neuvo: Ota yhteyttä! Älä sano ”soita jos haluat”, sano: ”soitan torstaina kello kymmenen – vastaa, jos haluat”.