Allempanna sivula löytyy linkkiä syvemphään tutkimisheen Raamatun osista ja Raamatun tulkinthaan.
Jumalan sana puhhuu meile tänäpäivänä
Raamattu näyttää kuka Jumala oon ja kunka Jumala toimii histuuriassa ja meän elämässä. Kautta aikojen Raamattu oon innostannu kirjalisuutheen, mysikhiin ja taitheesheen.
Ko aukasee Raamatun sitä näkkee, ette se ei ole yks ainua pitkä kirja, se koostuu monesta eri osasta. Raamattua saattaa verrata pipliuteekin kans ja sen tekstit kuttuthaan usseen justhiins kirjoiksi. Samala kristityt kattova Raamattua yhtenä, joka kertoo niin histuuriasta ko yksityisen ihmisen elämästä. Raamattu antaa elämänrohkeutta, voimaa ja lohtua.
Raamattu oon auain rikhasheen kylttyyriperintheesheen koko mailmassa. Siinä met luema Jumalan yhtheyestä mailhmaan ja ihmisten elämästä ja unelmista. Siinä löytyy selityksiä katastrooffista ja vahinkoista ja kunka Jumala vaikuttaa histuuriassa ihmisten pelastamisheen. Kristilisestä näkökulmasta Raamattu, sen moninaisuuessa, sisältää kertomuksen kunka Jumala luopi ja pelastaa, kautta histuurian ja uuesti, joka päivä. Raamattu antaa laajan selityksen ihmiskansasta, joka samala kertoo yksityisen ihmisen elämästä.
Kristityt uskova, ette Raamattu näyttää – ilmentää – kuka Jumala oon ja mitä Jumala tekkee histuuriassa ja meän elämässä. Met sanoma, ette Raamattu oon inspireerattu Jumalalta. Samala Raamattu oon ihmisten kirjottama ihmisille. Kunka met kattoma Raamatun syntymistä, auktoriteettiä ja merkitystä kuttuthaan raamatun näkemykseksi.
Se asia, ette Raamattu oon tärkeä kristilisessä perintheessä saattaa antaa ajatuksen, ette kristityt uskova Raamattua. Asia ei ole niin. Kristityt uskova Jumahlaan. Raamatussa met kohtaama Jumalan sanan, siis sen mitä Jumala halvaa sanoa meile.
Raamattu ja kirkko
Jeesuksen opetus ja kertomukset hänen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemisesta olit alku alusta suulisia kertomuksioa ko ihmiset kohtasit toisia. Sanoma oli osotettu ihmisen syämelle. Sielä sen piti ymmärtää, ottaa vasthaan ja niin tulla elämän meininki. Sen vuoksi sanoma – eli evankeeljumi – Jeesuksesta Kristuksesta kuttuthaan eläväksi sanaksi eli eläväksi ääneksi (viva vox evangelii).
Sana oon tärkeä kristilisessä jumalanpalveluksessa. Sielä met kuuntelemma Vanhan testamäntin tekstiä, mikkä oon Jeesuksen elämän ja opetuksen pohja. Met kuuntelemma kans Uuen testamäntin tekstiä. Niissä ensimäisiä kristityitä oon tulkinheet ylösnousheen Kristuksen merkitystä. Usseen tekstit oon kirjotettu preivin muo’ossa. Met kuuntelemma kans tekstiä evankeeljumista. Niilä oon erityisasema ko net selittävä Jeesuksesta Kristuksesta.
Saarna tekkee sanoman eläväksi
Ette sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ulettuis ihmisten syähmiin, saarnala oon erityinen paikka kristilisessä jumalanpalveluksessa, yhessä ehtoolisen ja kastheen kans. Martin Lutherille Jeesus Kristus oli Raamatun keskipiste: Jeesuksen rakhaus, elämä ja huoli ihmisestä ja mailmasta. Saarnan tehtävä oon tehä sanoman eläväksi niin, ette se puhhuu meistä tänäpäivänä, meän elämästä ja meän mailmasta. Rukkoileminen, laulu ja uskontunnustus kirkonmenoissa oon ihmisten vastaus Jumalan sanahaan.
Vanha sana saarnale oon homilia, mikä merkittee suunile yhtheistä seurustelua ja keskustelua. Ko saarna toimii niinku oon tarkotettu, siittä tullee keskustelu raamatuntekstitten ja kuuntelioitten kans. Sillon syntyy yhtheys sanoman Jeesuksesta Kristuksesta ja kuuntelian välilä. Saarnasta tullee julistus, elävää sannaa.
Raamattu oon kaikitten kirja
Ei mikhään kirja ole niin paljon vaikuttannu meän yhtheiskunnassa ko Raamattu, olletikki, jokapäivälisessä kielessä. Joitaki esimerkkiä oon sanonat:
- ”viskoa helmiä sijoile” Matteuksen evankeeljumi 7:6,
- ”ei mithään uutta aurinkon alla” Saarnaajan kirja 1:9,
- ”pestä kätensä” Matteuksen evankeeljumi 27:24 ja
- näyttää olevan ko ”seittemän vaikeata vuotta” Ensimäinen Mooseksen kirja 41:25-27.
Niin jos halvaa ymmärtää ruottalaista kielihistuuriaa, Raamattu oon välttämätön.
Raamatun kertomukset ja ihmiset elävä kans jatkuvasti taitheelisissa yhtheyksissä. Monta ruottalaista kirjailiaa käyttää Raamattua taustana. Esimerkiksi: Selma Lagerlöf, Göran Tunström, Sara Lidman, Birgitta Trotzig ja Jonas Gardell. Mysikissä, filmissä ja taitheessaki Raamattu toimii lähtökohtana. Joskus taiteilija halvaa mennä vasthaan erityistä uskonolista tulkintaa ja piiain provoseerata. Joskus Raamatun kertomuksitten vähäset tiot laajenethaan uutheen selityksheen.
Raamattu oon pohja yhtheiskunnan tärkeile arvoile. Met tiämä, ette Raamattua käytethään tuhoamistarkotuksessaki, mutta se oon kans korvaamaton työssä ihmisarvon, ihmisoikeuksitten ja temokratiin kehittymisen puolesta. Vanhan testamentin ensimäisen luomiskertomuksen saattaa kattoa lähtheenä ajatuksheen ihmisten yhenlaisile oikeuksille. Uuen testamentin kultanen sääntö kaikuu yhtheiskunnan politisissa ja sosiaalissa laitoksissa:
- ”Kaikki, mitä tet halvatta, ette ihmiset tekevä teile, tehkää tetki sitä niile.” Matteuksen evankeeljumi 7:12.
Raamattu oon tärkeä kirja koko yhtheiskunnale. Kieli, kertomukset ja olemassaolon sanoma oon tarkotettu kaikile ihmisille. Meilä oon yhenlainen oikeus Raamatun tekstile ja sisälölle, osana meän kylttyrisestä ja hengelisestä perintheestä. Tällä tavala löytyy yhtheinen kiinostus ja vastuu, ette Raamattu ellää, ei aivan kirkossa mutta kans yhtheiskunnassa. Raamattu oon rikhaus mihinkä kaikila oon oikeus.
Raamatun alkuperä
Raamatussa oon 66 kirjaa ja se oon jaettu kahtheen ossaan: Vanha terstamentti ja Uusi testamentti. Tekstit oon erilaisia: runoja ja selityksiä, lakia ja prohveettojen tekstiä, evankeeljumia ja preiviä. Vanhiimat osat Raamatussa sisältävä selityksiä, jokka oon kirjotettu vuesta 1200 ennen Kristusta ja siittä etheenpäin. Juutalaisten raamattu eli heprealainen raamattu – niinku kristilinen kirkko kuttuu vanhan testamentin – oon alkuperäsesti kirjotettu hepreankielelä. Siinä kerrothaan kunka Jumala luopi mailman ja seuraa Israelin kansaa läpi histuurian. Uuessa testamentissä kreekankieli oon alkuperäskieli ja se oon kirjotettu vuesta 50 ja vähän matkaa 100-luvule. Sen kirjat selittävä Jeesuksen elämästä ja teoista ja ensimäisistä kristityistä seurakunnista.
Nykyaikana enin osa Raamatun painoksista sisältävä kans ykstoista kirjaa, joita kuttuthaan Vanhan testamentin lisäykseksi, ennen sanotut Vanhan testamentin apokryyffit. Nämät kirjat oon kirjotettu kreekaksi ja synnyit kahen testamentin väliaikana. Martin Luther sano net olevan ”hyvvää ja hyölistä lukemista”, mutta ei halunu panna niitä samale tasole ko muut kirjat Raamatussa.
Raamatun sisältö oon laajenu kautta aikojen
Raamattu niinku se oon tänäpäivänä oon kasunu esile kautta aikojen. Tekstikokoelma, joka kuuluu Raamathuun kuttuthaan kanoniksi ja se vaihtelee vähän kirkosta toisseen. Niin oon kans tekstitten keskinhäinen järjestys. Se merkittee, ette itteläkullaki tekstilä oon ollu eri merkitys ja tärkeys kautta histuurian. Jo varhaisessa kirkon histuuriassa luethiin valittuja kappalheita Raamatun tekstistä. Niin juutalaisetki luit heän pyhiä tekstiä.
Tekstissä, joita varhaisen kirkon teolookit siteeraava Raamatusta, tullee selvä kuva esile. Joitaki kirjoja luethiin enämpi ko toisia. Esimerkiksi Ensimäinen Mooseksen kirja, Jesaja ja Psalttari näyttävä olevan enämpi luetuita Jeesuksen aikana ko Josua eli Ensimäinen aikakirja. 1500-luvula met näemä kunka Martin Luther värteerasi tekstiä erilä mallilla riippuen siittä kunka net selostit sen minkä Luther katto Raamatun sanomaksi.
Met tarttema tulkita Raamattua
Raamatun lukeminen vaatii tekstin tulkintaa. Joskus sitä kuulee, ette se ei ole niin vaikeata: ”Lue niinku sinä seisoo!” Mutta jo käänetty ruottalainen raamatunteksti oon tulkinta. Tutkiminen auttaa meitä ymmärthään niitä yhtheyksiä, missä teksti kirjotethiin, mutta met emmä saata koskhaan olla varmat, ette met käsitämmä tekstin niinku se oli meinattu. Met häymä olla nöyriä tekstitten histuurialisen karaktäärin eessä.
Sillä, joka lukkee Raamattua, oon paljon kysymyksiä joihin se halvaa vastauksen ja sillä oon kans ootuksia ja kokemuksia eletystä elämästä. Tässä oon tärkeätä erottaa mitä Raamattu saattaa kertoa ja mitä ei. Raamattu ei anna uutta luonontietheelistä tietoa eli vastauksia läketietheelishiin kysymykshiin. Eikä se anna selviä eettisiä eli polittisia ohjeita. Sen siihaan Raamattu sisältää viishautta ja Jumalanuskon kokemusta, jonka tuntee läpi histuurian. Sen vuoksi met saatama lähestyä Raamatun mailmaa kysymyksillä Jumalan tahosta, kunka met käsittelemmä elämän hankaluuksia ja suhtheista muitten kans. Raamatusta saattaa hakea suuntaa ja suhtautumistappaa luomakunthaan, muihin ihmishiin ja omhaan itheen.
Jokku ramatuntekstit vaativa erityistä huomiota. Niitä oon tekstikohtia, jokka oon ristiriitaset ittensä kans eli ristiriitaset sen kans mitä met tiämä mailmasta tänäpäivänä. Niitä oon kans tekstiä, jokka oon vaikeat hyväksyä eettisestä näkökulmasta ja vaativa niin tulkintaa ko eettistä kannanottoa.
Tulkinta ei ole uutta
Kirkon histuurian kautta oon noussu konfliktiä Raamatun tekstien eri tulkinasta. Se saattaa olla ristiriitaa, mikä mennee syväle ja oon antanu vakavia jälkiseurauksia. Samala erimielisyys ja keskustelu tekstitten merkityksestä ja käytöstä oon luonolinen osa kirkoitten elämästä. Puhumalla ja jakamalla tulkintaa, Raamatun tekstit saava meininkiä. Evankeeli-lutherilaisessa perintheessä julistuksella oon erityinen paikka. Siinä Raamatun sana alkaa liikhuun ja tullee eläväksi.
Yhtä selvää kattantoa Raamatun tekstistä ei ole koskhaan ollu, kirkko oon aina tulkinu hänen pyhiä tekstiä. Ruottin kirkon perintheessä met usseen viittaama Martin Lutherhiin ko oon kyse Raamatun tulkinasta. Luther kirjotti, ette Kristus oon Raamatun yin ja tähti. Kaikessa raamatuntulkinassa oon keskusta, keskipiste, joka kertoo, ette Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja halvaa vaphauttaa meät pimeyestä, synnistä ja kuolemasta. Koko Raamatun saattaa lukea toivon hakemisennä – tekstissä ja meän elämässä.
Tulkitte tietolisesti ja vastuulisesti
Kunka met luema Raamattua oon tärkeä. Jokku tulkinat saattava parantaa elämää, toiset saattava sortaa ja tuhota. Histuuriassa oon pelottavia esimerkkiä tuholisista Raamatun tulkinoista. Se oon kattonta soasta, väkivallasta, oikeamielisyyestä, tasaarvosta, ihmisarvosta ja tietheestä. Se näyttää, ette kaikki raamatunlukeminen vaatii vastuuta, kunka tulkittee ja mikkä tulkinat sitä jakkaa. Toisin sanottu, tehä vastuulisen raamatuntulkinan.
Kysymyksheen kunka tulkita Raamatun ei tietysti ole vastausta kerrala viittaamalla Lutherhiin. Pareminki, jokanen, joka lukkee Raamattua häätyy käyttää Lutherin prinsiippiä – siis pohtia mikkä tulkinat vaikeista tekstistä saattaa hyväksyä, se lähtökohtana, ette Jumala oon meän kans ja halvaa meile hyvvää.
