Ehtoolinen - teolookinen syvenys
”Kristuksen ruumis sulle annettu. Kristuksen veri, sulle vuotatettu”. Sanat jäävä hänheen ko se mennee takasi hänen paikhaan penkissä. Maku viinistä jääpi hänen suuhun ja se näkkee ihmiset hänen ympärillä. Jokku näyttävä olevan kokohnaans omassa mailmassa. Hiljasuuessa. Rukkouksessa. Toiset tervehtivä ilosesti toisia. Hymyilevä sulosesti ja aukeimesti. Lapset laukkova takasi heän paikhoin. Kirkon seinät ympäröivä heät kaikki, yhessä mysikin kans. Sytytetyt kynttilät liikkuva yhessä kaikkiin ihmisten kans jokka oon liikheilä. Koko aijan kuuluva sanat: ”sulle annettu, sulle vuotatettu”…Se oon pieni ympäröity mailma. Nyt. Tässä. Samala se oon niinku koko mailma, koko luomakunta, kaikki ihmiskunta kans olis täälä. Sille tullee muisthoon muutampi rivi virrestä jonka net äsken lauloit;
”Ei väliä ennää, vierasuutta, ja aika Jumalan yhtheyen ”tänäpäivänä”…..läheisyyttä, valoa, ei kukhaan ulkopuolela, köyhäinateria, yksinkertasta viiniä ja leipää, rakhauenjuhla taihvaalisessa kyllyyessä. Jumala oon yks meistä tässä pöyässä. ” (vapa käänös meänkielele)
”Inga avstånd mer, ej främlingskap och tiden genomträngd av Guds ”idag”… närhet, ljus och ingen utanför, en fattigmåltid, enkelt vin och bröd, en kärleksfest med himmelskt överflöd. Gud är en av oss vid detta bord.” (Ruottin virsikirjasta, numero 396, toinen värsy)
”Poistuu murhe muukalaisuuden. On aika riemun, aika yhteyden. Soi halki ajan laulu loputon: Herra itse keskellämme on. Herra itse keskellämme on.” (Suomalainen käänös Ruottin virsikirjasta)
Met vietämä messun pyhänä ja arkipäivänä
Ehtoolinen oon yks kirkon sakramentistä. Joka viikko vietethään erilaisia messuja enimissä kirkoissa, pyhinä eli arkipäivinä. Sana messu selittää ette se oon ehtooliskirkonmenot. Se saattaa olla isoista ja juhlalisista messuista ehtooliskirkonmenoissa hyvintäytetyissä katetraalisssa rauhalishiin yksinkertashiin viikkomessuin pienessä maalaiskirkossa.
Joskus oon paljon ihmisiä jokka ottava vasthaan leivän ja viinin monessa eri paikassa kirkossa. Joskus joku harva polvilansa ympäri alttarirenkhaan. Aina kuuluva sanat ”Sulle annettu. Sulle vuotatettu”, yhessä leivän ja viinin kans.
Leivän muoto oon useasti pieni pyöreä oplaatti. Viini oon joko alkohooli eli alkkohooliton. Joskus leipä kastelhaan vain viinissä, joskus se joka halvaa saattaa ryypätä pikarista. Se joka ei ole vielä kastettu eli muusta syystä ei halva ottaa vasthaan leipää ja viiniä, saattaa laskea kätensä olkapääle, tulla siunatuksi ja olla myötä yhtheyessä.
Sana ehtoolinen tullee siittä kerrasta ko Jeesus iltaa ennenko se fangithiin, kokosi opetuslapset ja ystävät viettämhään juutalaista pääsiäisateriaa. Se ateria jota juutalaiset tänäki päivänä joka pääsiäisenä viettävä muistoksi Israelin kansan pelastuksesta orjuuesta ja sorrosta. Siksi oon lähheinen suhe ja sisaruksentunto juutalaisten ja kristityitten välilä. Met jaama saman alkuselityksen joka kertoo vaphautuksesta.
Ko Jeesus sinä vyönä otti leivän ja viinin, hään sano ette se oli hänen ruumis ja veri ja ette hänen opetuslapset tuleva viettämhään tätä ateriaa jatkuvassa yhtheyessä hänen ja toisten kans. Sentähen joka messussa, pappi lukkee net sanat jokka kuttuthaan ehtoolisen perustussanaksi: ”Sinä vyönä ko Jeesus kavalethiin se otti leivän, kiitti, taitto sen ja anto opetuslapsile ja sano: Ottakaa ja syökää. Tämä oon minun ruumis joka teile annethaan.Tehkää tämä minun muistoksi. Samhaanlaihin hään otti pikarin, kiitti ja anto opetuslapsile ja sano: Juokaa tästä kaikin. Tämä kalkki oon se uusi liitto minun veren kautta, joka vuotatethaan monele, synnitten antheeksiantamiseksi. Niin useasti ko tet juotta siittä, tehkää se minun muistoksi.”
Kaikki oon kuttuttu ehtooliselle
Net olit ihmisiä, joila oli eri kokemuksia, joita Jesus oli koonu ympärillensä ensi kerrala. Joilaki oli läheinen ja selvä suhe Jeesukseen. Toiset eppäilit, piiain itteä ja sitä kuka Jeesus oli. Sielä oli niitä jokka olit arkoja ja epävarmoja. Pari niistä piti heti tulla pettämhään ja kieltämhään Jeesuksen. Joka yks heistä kaipasi tulla rakastetuksi, olla osa jostaki isomasta ja olla myötä. Kaipu joka ulettu eemäs ko mitä net itte saatot ymmärtää. Net olit sielä ja Jeesus piti heitä hänen ystävinnä.
Ko met vietämä ehtoolista ei kukhaan kysy minkälainen jonku usko oon. Sielä met olema yhessä kokemuksitten, haavoitten ja ilon kans mitä elämä oon meile antanu ja mikkä oon tehneet meät semmoseksi ko met olema. Sielä oon eppäiliä yhessä ihmisen kans joka syvässä uskossa Jumahlaan oon viettäny ehtoolista koko elämän. Kastheen kautta met olema kaikin kuttuttu ja meilä oon paikka yhtheisessä pöyässä. Mikä meät yhistää, ensimäisten opetuslapsitten kans ja kaikkiin ihmisten kans, jokka kautta aikojen oon kokkointunhee tähän pöythään, oon ette met olema siinä meän kaipauksen ja meän elämän kans. Luppauksen jonka Jeesus anto ensi kerrala oon tänäki päivänä voimassa; ”Kristuksen ruumis ja veri. Sulle annettu. Sulle vuotatettu.
Ateria oon sekä arkipäivä ette salasuus
Syä ja jakkaa aterian toisten kans oon jotaki mitä kaikki tietävä, se oon osa meän arkipäivästä. Ateria ei ole vain paikka sille elämäntärkeälle ruale, se antaa yhtheyttä. Ko met tulema kotia jonku tykö meile useasti tarjothaan jonkulainen ateria. Leivän jakamisessa syntyy yhtheyttä. Toinen sana ehtooliselle oon komyniuuni mikä tarkottaa justhiins yhtheys. Ennenko met otama vasthaan leivän ja viinin kirkonmenoissa, met saatama tervehtiä toisia sanoila ”Jumalan rauha ”. Merkki rauhasta ja sovinosta. Ei vain meitten kans jokka sillä hetkelä olema kirkkohuohneessa, mutta koko ihmiskansan kans.
Jumala oon suurempi ko mitä met saatama ymmärtää ja meän sanoila esittää. Vain maanpäälisen ja inhimilisen olon kautta met saatama oppia tuntheen Jumalan. Siksi kristilisen uskon pohja oon ette Jumala itte tullee ihmiseksi, uuesti saahmaan yhtheyen meihin ihmishiin. Jeesus syntyy tähän mailhmaan, kävelee tämän maan päälä ja ko hään jättää hänen ystävät Jeesus luppaa ette ateriassa saapi jatkuvasti kohata häntä. Leivässa ja viinissä mikkä oon Kristuksen ruumis ja veri.
Voipikos sitä aatela mithään enämpi maanpäälistä ja inhimilistä ko ruumis ja veri? Niin lähele meitä Jumala tullee Jeesuksessa. Niin lähelä met olema Jeesusta joka syntyy, ellää, kuolee ja nousee ylös. Leivässä kokkointuu kaikki ihmiselämä mitä Jeesus jakkaa ja sovittaa ja viinissä met saama maistaa sitä taivasta mikä oon meän syvviin kuuluvuus. Kaikki oon koottu siihen yksinkertasheen leiphään mikä laskethaan meän kätheen ja viinipisahroin mikkä met tunnema kielen päälä. Syntyminen, elämä, kuolema ja ylösnouseminen. Se oon salasuus mikä ulettuu eemäs ko mitä met ymmärämmä, mutta se ei ole salasuus vain jollekki harvale. Siinä aavistaa elämän syvviimän olon mikä viskuttellee: ” Sie olet ihminen täälä maan päälä. Sie rakastat, sie elät, sie taistelet ja sie kuulut Jumalalle joka rakastaa sinua, taistelee sinun kans ja pelastaa sinut”. Luottamuksessa ja armossa met saama oijasta käen ja vain ottaa vasthaan.
Yks leipä ja yks ihmiskansa
Sana messu merkittee ette lähättää ja leipä joka jaethaan kirkonmenoissa lähättää meät konkreettisesti jakahmaan leipää maanpäälä missä kaikki elävä yhessä ainuassa mailmassa. Maapallon molemanpuolinen riippuvaisuus tullee meile muisthoon ko ilmasto oon uhan alla, ko pantemi saattaa sulkea koko mailman eli ko heiluva mailman huushollaus vaikuttaa yksityistä ihmistä. Ehtoolisessa met kiitämä ja rukkoilemma sanoila, ” yks leipä ja yks ainua ihmiskunta”. Tässä yhtheisessä ja hauhraassa mailmassa, missä kaikki ja kaikin kuuluva yhtheen, messu lähättää meät oikeuen ja toivon työhön.
Monessa kirkossa oon puolisirkkelinmuotonen alttarinrengas. Toinen puoli sirkkelistä ulettuu paikan ja aijan toisele puolele, koska ehtoolinen oon yhtheys niittenki kans jokka ennen oon menhee ikusuutheen. Valokuva: Kristin Lidell/Ikon
Ehtoolisen yhtheys ulettuu kans aijan toisele puolele. Monessa kirkossa oon puolisirkkelinmuotonen alttarinrengas. Sitä ei aina käytetä jakamisessa, mutta se oon siinä kertomassa ette toinen puoli ulettuu paikan ja aijan toisele puolele. Ehtoolinen oon yhtheys niittenki kans jokka ennen oon menhee ikusuutheen ja taihvaalisheen juhlaan. Jokhainen ehtooliskirkonmeno oon maalinen juhla ennen sitä taihvaalista ateriaa mikä oottaa tämän elämän toisela puolela. Se oon juhliminen ette kaikki pieksetyt, nälkhäiset ja sorretut oon osaliset Jumalan hyvityksestä. Messu oon juhla mikä lähättää meät ulos tähän elähmään rohkeuen evhäitten kans rakentamhaan oikeuenmukasempaa mailmaa.
Ehtoolinen oon kiitolisuuen ateria, ko met kiitolisuuessa kaikesta hyvästä mitä elämä meile oon antanu, saama jakkaa elämän ja juhlia elämää. Toinen sana ehtooliselle oon eykaristii mikä tarkottaa kiitolisuus.
Kiitolisuuessa met vietämä toivon ja vaphauttamisen aterian. Ehtoolisessa met vietämä ette Jeesus, risthiinnaulattu ja ylösnoussu, oon aukassu tien kuolemasta elähmään. Köyhäinateriassa, yksinkertasen viinin ja leivän kautta, aavistuu rauha, muotointuu solitaarisuus, syntyy yhtheys ja vietethään rakhauenjuhla taihvaalisessa kyllyyessä. Ja Jumala oon yks meistä tässä pöyässä.
Piispanpreivissä Vietä ehtoolinen saatat lukea lissää ehtoolisesta ruottiksi.
