Uusi testamentti Raamatussa
Teologista pohdintaa
Neljä evankeliumia
Uuden testamentin neljä evankeliumia kertovat Jeesuksen elämästä: evankeliumit Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan. Nimet on lisätty jälkeenpäin, jotta evankeliumit voitiin erottaa toisistaan. Siitä ei ole tarkkaa tietoa, millainen yhteys evankeliumilla ja sen raamatullisella nimen kantajalla on.
Ensimmäiset evankeliumit on kirjoitettu noin vuonna 50 ja viimeisetkin 100-luvun alkupuolella.
Kolmenlaisia kertomuksia
Markuksen evankeliumi on lyhyin ja ilmeisesti vanhin evankeliumi. Matteuksen evankeliumi ja Luukkaan evankeliumi rakentuvat Markuksen evankeliumin pohjalle siten, että molemmilla evankelistoilla tai vain toisella on ollut sama lähdeteksti. Näin evankeliumeissa on kolmenlaisia kertomuksia, joissa on paljon samaa, mutta myös eroja.
Markuksen evankeliumi alkaa Johannes Kastajan ennustuksella: Jeesus on se, jonka Jumala lähettää. Muutama jae myöhemmin Jeesus tulee mukaan kuvaan, ja Johannes kastaa Jeesuksen. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit alkavat kertomuksella Jeesuksen syntymästä. Luukas kertoo enkelien laulusta paimenille, jotka sitten lähtevät ja saavat nähdä vastasyntyneen Jeesuksen. Matteus kertoo tähtien tulkitsijoista, jotka tulevat ylistämään Jeesusta - jouluseimen kolmesta viisaasta miehestä.
Johanneksen evankeliumi kuvaa on kolmen muun evankeliumin ohella Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemista. Saman aikaan tämä evankeliumi eroaa kolmesta muusta sisältönsä ja tyylinsä tähden. Evankelista haluaa ikään kuin täydentää kuvaa, jonka kolme muuta evankelistaa ovat antaneet. Johanneksen evankeliumi alkaa runollisella tekstillä, jota on tapana kutsua Johanneksen esipuheeksi: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Johanneksen evankeliumi 1:1.
Evankeliumien Jeesus
Evankeliumien muoto ja tyyli muistuttavat saman aikakauden ja silloisen yhteiskunnan kirjallisia tekstejä. Kuten muutkin antiikin kuvaukset suurmiehistä kuvataan Jeesuskin sen mukaan, mitä hän sanoi ja mitä hän teki ennen kuin päädytään kuvaamaan Jeesuksen kuolemaa ja tilanteita sen ympärillä.
Jeesus kuvataan opettajana ja ihmeidentekijänä. Jeesus ”opetti synagogassa, julisti sanomaa valtakunnasta ja paransi kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja, joita kansalla oli.”
Jeesus puhui myös Jumalan ylenpalttisesta anteliaisuudesta ja rakkaudesta, joka kutsuu jokaista olemaan hänen lähellään, Luukkaan evankeliumi 15:1–32.
Jeesus opetti usein vertauksin, sanoma esitettiin konkreettisin kuvin ja kuulijat haastettiin pohtimaan asiaa eteenpäin. Näin toimivat evankeliumien vertaukset myös tänä päivänä. 2000 vuotta vanha kuvakieli ymmärrettiin silloin tietyllä tavalla, se on aikojen kuluessa voitu tulkita toisella tavalla. Niin nyt kuin ennenkin meidän on hyvä pohtia tarkkaan, mitä Jeesuksen vertaukset voivat tarkoittaa.
Kertomuksia aletaan kirjoittaa muistiin
Kun Jeesuksen aikalaiset muutama vuosikymmen myöhemmin alkoivat kuolla, alettiin kertomuksia Jeesuksesta kirjoittaa muistiin. Ne koottiin yhteen, ja tätä kokoelmaa kutsutaan evankeliumeiksi. Alkukirkolle oli tärkeää, etteivät kaikki evankeliumien kertomukset aina olleet samansisältöisiä. Sitä pidettiin merkkinä siitä, ettei historiaa ollut oikaistu yhteen muotoon, vaan se kuvasi ihmisten erilaisia kokemuksia Jeesuksesta. Esimerkiksi evankeliumien kuvaukset siitä, kuinka monta naista meni tyhjälle haudalle ylösnousemuksen aamuna, eroavat toisistaan.
Luukkaan evankeliumin kirjoittaja kirjoitti myös toisen kirjan, Apostolien teot. Se kertoo siitä, kuinka sanoma Jeesuksesta levisi Jerusalemista Välimeren koillisosaan ja lopulta Roomaan saakka.
Paavalin kirjeet
Monet Uuden testamentin 27 kirjasta ovat kirjeitä seurakunnille tai yksityishenkilöille. Vanhin kirje on kirjoitettu jo 15–20 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeen. Paavali, joka oli fariseus ja vannoutunut ensimmäisten kristittyjen vastustaja, on kirjoittanut useimmat kirjeistä.
Paavali oli matkalla Damaskukseen, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen ja alkoi tämän jälkeen sen sijaan julistamaan sanomaa Jeesuksesta. Aluksi sanomaa julistettiin ennen kaikkea juutalaisille. Mutta Paavali kääntyi enemmän muiden puoleen julistustyössään. Kirjeissään Paavali pohtii edelleen sitä, mitä merkitsee se, että Jumala tuli ihmiseksi. Hän ohjeistaa myös siinä, kuinka kristittyjen tulee elää yhdessä uusissa seurakunnissa.
Kirjeet osoitettiin seurakunnille, joissa Paavali oli aikaisemmin työskennellyt. Asioita piti laittaa kuntoon tai vain rohkaista ihmisiä. Kirjeet saattoivat olla myös esittelyn muotoisia tai kohdistettu jollekin yksittäiselle vastaanottajalle. Kirjeet kuvastavat hyvin sitä, kuinka alkukirkko levisi Rooman valtakunnassa. Samanaikaisesti tulee muistaa, että tallessa on vain samansuuntaisia kirjeitä. Ikään kuin olisimme kuulleet puhelussa vain toista osapuolta.
Tulkintaa Paavalin sanomasta
Paavalin kirjeet sisältävät monia runollisia tekstejä. Tunnetuin on Rakkauden ylistys Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille 13: 1–13. Toisessa tunnetussa tekstissä Paavali kirjoittaa, kuinka juutalaiset ja ei-juutalaiset, orjat ja vapaat, miehet ja naiset – kaikki ovat yhtä Jeesuksen yhteydessä, Kirje galatalaisille 3:28.
Tietyt kirjeet, joiden sanotaan olevan Paavalin käsialaa, katsotaan kuitenkin olevan muiden kirjoittamaa tulkintaa hänen sanomastaan uudessa tilanteessa. Uudessa testamentissa on myös Pietarin ja Johanneksen kirjeitä. Niiden kirjoittajia ei tiedetä. Mukana on myös yksi nimetön kirje, jonka kirjoittaja on tuntematon.
Alkukirkossa kirjoitettiin lisää kirjeitä ja myös useita Jeesus-kertomusten kokoelmia. Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksesta katsottiin olevan uskottavampia kuin toiset. Kuva tärkeimmistä kirjeistä selkiytyi varhain.
Kesti kuitenkin monta vuosisataa ennen kuin kirkko päätti, että juuri nämä 27 kirjaa olivat paras todistus Jeesuksesta ja ensimmäisistä kristityistä.
Johanneksen ilmestys
Viimeisenä Uudessa testamentissa on Johanneksen ilmestys, joka on kokoelma tulevaisuuden visioita, Johanneksen ilmestys 21:15. Kirjan kuvaukset tulevista taisteluista voivat olla sekä vaikeita ymmärtää että pelottavia. Ne välittävät kuitenkin myös toivoa siitä, että Jumala lopulta laittaa kaiken kuntoon. Luodaan uusi taivas ja uusi maa, ilman surua, tuskaa ja kuolemaa. Tulevaisuus, joka murtautuu esiin jo nyt, täällä keskellämme, ja jota me joskus kutsumme Jumalan valtakunnaksi.
Lukuvinkkejä
Bart D. Ehrman, The New Testament: A historical introduction to the early Christian writings. 2020 - Seventh edition.
Dieter Mitternacht & Anders Runesson (red.), Jesus och de första kristna: Inledning till Nya testamentet. 2007
