Lapset saavat tulla hautajaisiin

Mummon hautajaiset

Piirretyssä filmissä kerrotaan, mitä hautajaisissa tapahtuu. Lukija Maria Salomaa.

Kristina Ljunggren kertoo toisinaan törmäävänsä asenteeseen, että lasten ei pitäisi olla mukana hautajaisissa. Näin ajattelee varsinkin vanhempi sukupolvi. Tämä on hänen mielestään väärin.

– Lapselle on täysin luonnollista surra vanhempiaan, sisaruksiaan ja isovanhempiaan.

Kyynelistä leikkiin

Kristina Ljunggren ei unohda pientä tyttöä, joka oli menettänyt isänsä. Kirkossa tyttö oli hyvin surullinen. Myöhemmin hautausmaalla hän riisui sukat jaloistaan ja juoksenteli avojaloin nurmikolla toisten lasten kanssa leikkien.

Kristina Ljunggrenin mielestä on hyvä antaa lasten osallistua hautausseremoniaan. Pienten lasten kohdalla hän suosittelee päiväkodin ja koulun henkilökunnan tulemista mukaan. Se antaa näille mahdollisuuden ymmärtää lapsen surutyötä, joka ilmenee lapsen leikeissä.

Saa auttaa käytännön toimissa 

Ennen hautajaisia Kristina Ljunggren tapaa lapset mielellään hetken kahden kesken. Hän valmistelee lapsia siihen, että aikuiset käyttäytyvät ehkä hieman eri tavalla kuin tavallisesti. He itkevät. Lapset saavat halutessaan koskettaa arkkua ja auttaa kukkien laittamisessa, kankaan leikkaamisessa tai kynttilöiden sytyttämisessä.

– He saavat mahdollisuuden valmistautua. Minulla on tapana selittää, että hautajaiset on elämän viimeinen juhla, jossa tehdään suurin piirtein samoja juttuja kuin häissä, ristiäisissä tai konfirmaatiotilaisuudessa – ihmiset pukeutuvat juhlavaatteisiin ja tuovat kukkia mukanaan. Erona on vain se, että juhlan päähenkilö ei ole mukana. Tai kyllä hän sittenkin on siellä; hänestä on pieniä jälkiä jokaisessa paikalle saapuneessa.

Lapset istuivat tyynyillä arkun ympärillä

Kristina Ljunggrenin mielestä on tärkeää selittää lapsille, että arkussa makaa isoisän kuollut ruumis, ei isoisä itse. Voi olla pelottavaa sanoa, että isoisä makaa arkussa. Hänen päällään on kasa multaa. Kuinka hän silloin voi hengittää?

Kristina Ljunggren kertoo hautajaisista, joissa isänsä menettäneet kolme- ja viisivuotiasta poikaa saivat jakaa hautajaisvieraille paperinenäliinoja.

Erään toisen kerran poika sai piirtää arkun päälle. Kristina Ljunggren muistaa erityisesti yhdet hautajaiset, joissa lapset istuivat suurilla tyynyillä arkun ympärillä.

– Kaikki oli sopeutettu kirjaimellisesti lapsia varten. Hautauspuheen aikana kävin keskustelua lasten kanssa. Se oli varmaankin hienoin hautauspuhe minkä ikinä olen pitänyt.