Pyhimysten ja läheistemme pyhä
Pyhäinpäivänä muistamme edesmenneitä, heitä jotka ovat kuolleet. Sytytämme kynttilöitä haudoille ja kodeissamme. Pyhäinpäivän hautakynttilät muistuttavat meitä elämämme rajallisuudesta, siitä että kuolema kohtaa meitä kaikkia. Kynttilät kertovat myös Jumalan valosta, joka pelastaa meidät kuolemasta.
Olemme kaikki pyhiä
Pyhäinpäivä on kirkon pyhimysten ja vainajien kirkkopyhä. Historian valossa nämä pyhät on pidetty erillään. Teologisesti eroa ei kuitenkaan ole, koska olemme Jeesuksen rakkauden ansiosta kaikki pyhiä.
Haudoilla loistaa toivon valo
Hautausmailla palavat kynttilät valaisevat pimeydessä ja muistuttavat Jumalan valosta, joka pelastaa meidät kuolemasta. Ne näyttävät meille anteeksiannon tien ja tuovat taivaallisen toivon.
Pyhäinpäivää vietetään ensimmäisenä lauantaina aikavälillä 31.10.-6.11. Vainajien muistopäivää vietetään sunnuntaina. Silloin muistamme kuolleita läheisiämme.
Pyhimykset saivat oman päivän
Kristillisen kirkon historiassa on muistettu pyhimyksiä ja marttyyreita. Pyhimykset olivat erityisen pyhiä ihmisiä. Marttyyreja ovat taas uskonsa vuoksi kuolleet.
Lopulta päiviä tuli niin paljon, että pyhimyksille ja marttyyreille luotiin oma pyhä. Noin tuhat vuotta sitten saksalais-roomalainen keisari Ludvig Hurskaan määräyksestä pyhimykset saivat oman pyhäpäivän.
Pyhimysten merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa ja yksittäisten kristittyjen elämässä.